than pure entertainment are
missing the point
INFORMAATIO
NIMI Cameron Evan Shawn Chapman
KUTSUTAAN Cameron, Cam
IKÄ 28-vuotias
SYNTYNYT 18-08-1992
HOROSKOOPPI Leijona
PERSOONALLISUUS ISTJ-A
SUKUPUOLI Mies
SEKSUAALISUUS Hetero
STATUS Sinkku
ASUINPAIKKA Orlando, Florida
ALUE Lake Nona District
KOULUTUS Marketing & Business
TYÖ Marketing Manager
Marketointijohtaja & ylempi esimies lääkeyrityksessä Biogen
PITUUS 180cm
PAINO 72kg
KEHO Jäntevä, solakka
HIUKSET Tummanruskeat
SILMÄT Siniset
ÄÄNI Ääninäyte
PERHE
ISÄ Marcus Chapman
ÄITI Hope Chapman
PIKKUSISKO Olivia Chapman (-94)
PIKKUSISKO Phoebe Chapman (-97)
SERKKU Catalina Moreno (-98)
ENO Hank Hill
SERKKU Henry Hill (-93)
MAINE
Marcus ja Hope Chapmanin vanhin lapsi. Cameron on saavuttanut kaiken isänsä kannustamana ja ohjaamana ja vaikka sukunimi ei välttämättä nostata välitöntä mielleyhtymää rikkauksien ja menestyksen kanssa, ymmärtävät ihmiset yleensä kaiken viimeistään siinä vaiheessa, kun kuulevat perheen olevan osa Hillien mittavaa sukupuuta. Siinä missä Olivia on tehnyt serkkunsa tavoin omaa 'uraansa' sosiaalisessa mediassa, on Cam pysytellyt muutaman askeleen verran taka-alalla räikeimmästä spottivalosta.
Omaa henkilökohtaista elämää ei esitellä juurikaan julkisesti, mutta toisinaan median silmään osutaan pelkästään perhekytkösten vuoksi eikä Cameron ole onnistunut pitämään itseään täysin erossa kaikesta suosiosta. Eteenkin nykyään, kun alkoholi maistuu aavistuksen liian hyvin, on miehellä ollut pariin otteeseen vaikeuksia pysytellä varjoissa ja pitää pää matalana. Silti oma julkinen imago on kohtalaisen puhtoinen eikä miehen ympärillä pyöri draamaa.
HARRASTUKSET
Vapaa-ajallaan mies nauttii erityisesti purjehtimisesta; nuorempana veneille lähdettiin usein koko perheen kanssa, mutta se oli samalla myös tapa viettää laadukasta isä-poika-aikaa. Veneilyn lisäksi Cam suuntaa toisinaan työtovereiden kanssa golfkentälle purkamaan aggressioita palloihin ja nauttimaan raittiista ilmasta. Myös ruuanlaitto on lähellä sydäntä.
Urheilu ei välttämättä ole erityisen mieleistä, mutta peruskuntoa pidetään oman fyysisen hyvinvoinnin vuoksi yllä lenkkeilyllä ja ajoittaisilla salikäynneillä, joskaan tätä ei niinkään katsota harrastukseksi vaan pakolliseksi pahaksi, josta täytyy kärsiä mikäli haluaa vanhemmalla iällä kyetä kävelemään ilman apuvälineitä – tai edes olla ylipäätään hengissä.
JOTAIN ERITYISTÄ
ATEISTI
Rationaalisena ja vahvasti realismiin nojaavana ihmisenä Cameron ymmärsi jo nuorella iällä, ettei uskonto vain yksinkertaisesti ollut häntä varten. Yliluonnolliseen maailmaan, pyhiin teksteihin ja pilvien päällä istuskelevaan Jumalaan ei ole koskaan uskottu ja yleisesti kaikkea näihin liittyvää pidetään turhanpäiväisenä ajantuhlauksena.
KYNOFOOBI
Niin omituiselta ja turhalta kuin se kuulostaakin pelkää Cameron isoja koiria kuollakseen. Fobian tiedostetaan olevan omalla tavallaan turha, mutta silti mies ei voi itselleen mitään; ulkona käveltäessä hän siirtyy automaattisesti toiselle puolelle tietä mikäli vastaan astelee koiranomistaja verenhimoisen Fifinsä kanssa. Pelko ei ole täysin tuulesta temmattu sillä nuorempana mies joutui huonosti koulutetun dobermannin puruleluksi vahingon kautta eikä muistoa ole vieläkään täysin kyetty karistamaan mielestä.
MUSIKAALINEN
Moni ei asiasta ole tietoinen, mutta Cam todella omaa ilmiömäisen lauluäänen – sitä vain ei juuri koskaan pääse kuulemaan sillä mies vihaa julkista esiintymistä ja laulamista eikä suostu edes hyräilemään yleisön edessä. Äänihuulet avautuvat vasta erittäin tukevassa humalassa jos edes silloinkaan. Yhtäkään laulutuntia mies ei ole koskaan ottanut, mutta harjoitteli paljon äitinsä kanssa ollessaan pienempi. Pianoa osataan myös pimputtaa keskinkertaisesti jos on täysin pakko, mutta yleisesti ottaen Cameron lähinnä tuhlaa luontaiset taitonsa jättämällä ne täysin käyttämättä.
HISTORIA
If you try to fail, and succeed, which have you done?Hope Hill oli ehtinyt edetä urallaan oopperalaulajana aina parrasvaloihin saakka, kun nainen erään varainkeruutilaisuuden jälkeen esiteltiin Marcus Chapmanille, varakkaalle mahdolliselle sijoittajalle. Kohtaamista olisi voinut kaiketi kutsua jonkinlaiseksi rakkaudeksi ensisilmäyksellä – tai ainakin välittömäksi molemminpuoliseksi ihastukseksi, joka kuljetti kaksikon ensitreffeille saakka jo seuraavana iltana. Molemmat olivat samasta maailmasta; siinä missä Hope oli varakkaasta ja tunnetusta suvusta oli Marcus ehtinyt rakentaa itselleen mittavan omaisuuden taidokkaalla sijoittamisella ja seurapiirit tuntuivat kummallekin tutuilta. Yhteinen sävel löytyi ongelmitta ja pian pelkkä kevytkenkäinen tapailu muuttui vakavamieliseksi seurusteluksi, muutamaa vuotta myöhemmin kihlajaisjuhliksi ja lopulta avioliitoksi. Pari asettui asumaan Orlandon Windermereen Millenia Districtille muiden ökyrikkaiden ja onnellisten seuraan ja heti liiton alkutaipaleella oli selvää, että kaksikko halusi ennen kaikkea perustaa perheen; molemmat olivat kasvaneet sisarusten ympäröiminä vakaissa ja turvallisissa kotioloissa ja samaa traditiota tuntui mielekkäältä jatkaa.
Cameron Evan Shawn syntyi avioparin toivotuksi esikoislapseksi elokuun puolessavälissä ja sulatti vanhempien sydämen välittömästi. Rauhallinen ja varsin helppo lapsi oli siunaus, jota osattiin arvostaa varsinkin, kun puoltatoista vuotta myöhemmin perheeseen syntyi vielä toinen pienokainen, joka osoittautui jo heti kättelyssä monin verroin työläämmäksi kuin esikoinen. Siinä missä Cameron yleensä tyyntyi sormia napsauttamalla oli Oliviaa lähes mahdotonta saada edes pysymään paikoillaan; lapset olivat temperamenteiltaan ehkä kuin yö ja päivä, mutta heidän välilleen kasvoi alusta saakka vahva side ja ehdoton yhteys. Nuoremmalle sisarelle päädyttiin nopeasti näyttämään esimerkkiä eikä mikään ilahduttanut vanhempia sen enempää kuin nähdä, miten paljon sisarukset toisiinsa nojasivat. Kaikesta ei välttämättä aina oltu samaa mieltä, mutta erimielisyydet saatiin aina sovittua ilman raivokkaita yhteenottoja tai pitkittyneitä kiukutteluhetkiä. Varhaislapsuus oli eittämättä kulta-aikaa molemmille ja perhedynamiikka oli mutkatonta ja sujuvaa aina siihen saakka, että Marcus ja Hope päätyivät adoptoimaan kaksikon riesaksi kolmannen lapsen Cameronin ollessa kahdeksan; poika otti kolmivuotiaan rääpäleen nimeltä Phoebe hyvin vastaan, mutta Olivialle tuotti vaikeuksia jakaa veljen tähän saakka jakamaton huomio uuden tulokkaan kanssa. Alun kompurointi ei kuitenkaan jatkunut ikuisesti ja pian kolmikko löysi sen saman yhteisen sävelen, joka yhä nykyäänkin toimii vankkana perustana.
Koulu oli alusta saakka Cameronille mielekästä ja jo ensimmäisen peruskouluvuoden jälkeen kävi selväksi, että nuorukainen oli erityisen nokkela ja nopea oppimaan. Opettajien ja rehtorin kannustamana poika hyppäsi toisen vuosiluokan ylitse suoraan kolmannelle kyetäkseen hyötymään opinnoistaan enemmän eikä päätöstä tarvinnut myöhemmin katua. Erityisen loisteliaita oltiin matemaattisissa aineissa eivätkä lukuaineetkaan tuottaneet ongelmaa – urheilullisuuden geeni tosin hypähti esikoisen ohitse suoraan Olivialle, mutta kaiken kaikkiaan keskiarvo pyöri silti aina kiitettävissä lukemissa eikä kenelläkään ollut Camista juuri negatiivista sanottavaa. Hyvätaustaisesta yksityiskoulusta huolimatta kiusaamista esiintyi, mutta kasvava nuorukainen oli alusta asti tarpeeksi voimakastahtoinen ja itsetietoinen kyetäkseen lyömään luun kurkkuun niille, jotka yrittivät nokkia tavalla tai toisella; Cameron myös toimi suojamuurina ja tukipilarina nuoremmille sisarilleen hätyyttäen näidenkin kimpusta kaikki epähalutut ilkeilijät. Suurta kaveriporukkaa nuorukaisella ei koskaan ollut, sillä henkilökohtaisiin intresseihin kuului yleensä opiskelu kylillä juoksemisen sijasta, mutta asiasta ei olla ikinä tunnettu katkeruutta muutaman hyvän ystävän riittäessä paremmin kuin mainiosti.
High School oli henkilökohtaisen kasvun aikaa ja samalla omat unelmat alkoivat muovautua tarkemmiksi. Akateeminen ura oli edelleen prioriteetti, mutta muiden ihmisten seuraan alettiin myös hakeutua aikaisempaa enemmän; tytöt alkoivat luonnollisesti kiinnostaa ja toisin kuin olisi voinut kuvitella ei Cam ollut mikään täysi tumpelo hameväen edustajien kanssa. Hyvät sosiaaliset taidot, luontainen itsevarmuus ja tietynlainen charmi teki muutamassa vuodessa tehtävänsä ja pian nuorukaista saattoi kai jo kutsua jollain tavalla suosituksi – läheisiä ystäviä oli edelleen vain muutama, mutta kaveriporukat kasvoivat aavistuksen ja vierelle löydettiin ensimmäinen tyttöystävä, joka vaihtui pian toiseen ja sen jälkeen kolmanteen. Kolmannen vuoden aikana kiikariin saatiin Dawn Valencia, Olivian sen aikainen paras ystävä, joka oltiin tunnettu jo pienen ikuisuuden verran, mutta jota ei oltu koskaan tätä ennen nähty minään muuna kuin pikkusiskon aavistuksen rasittavana kaveriporukan jäsenenä. Kaiketi tyttö oli elätellyt jonkin asteisia piilotettuja tunteita Cameronia kohtaan jo entuudestaan eikä tästä lopulta kyetty pitämään näppejä erossa vaikka samaa aikaa tiedostettiin se, ettei heidän välilleen mitään vakavaa koskaan saattaisi edes syntyä – sisaren ystäviin kun ei rakastuttu. Dawnin kanssa päädyttiin säätämään tarkoitettua pidempään ja olisi ollut valhetta väittää, ettei tähän oltaisi lainkaan ihastuttu, mutta lopulta oma akateeminen ura vei kuitenkin voiton Cameronin napattua valmistumisen jälkeen paikan Stanfordin yliopistosta.
Alunperin nuorukainen oli ollut lähes vakuuttunut siitä, että halusi lukea itsensä arkkitehdiksi, mutta muutama isän kanssa käyty aavistuksen kiivaskin keskustelu sai mielen muuttumaan. Kaiketi unelmaura ei ollut tarpeeksi loistelias saati varallisesti tuottoisa eikä Marcus voinut olla neuvomatta esikoistaan uskoessaan vakaasti tämän olevan tekemässä virheen, jota katuisi myöhemmin. Mielenkiinnon kohteista oli parempi tehdä harrastuksia eikä elämäntyyliä, sillä intohimo täytyi aina ymmärtää erottaa siitä mikä oli pitkällä juoksulla rationaalista. Siksi arkkitehtuurin sijasta oppiaineeksi valikoitui lopulta liiketalous ja markkinointi ja vanhemmat olivat tietenkin valmiita maksamaan opinnot Stanfordissa hymyssä suin; ei auttanut kuin pakata tavarat ja muuttaa länsirannikolle aina San Franciscoon saakka.
Cameron oli 17-vuotiaana vuosiluokkansa nuorin, mutta ikä ei menoa juurikaan hidastanut. Tähän saakka juhliminen ei ollut kiinnostanut niin suuressa mittakaavassa, että siitä olisi ollut ongelmia, mutta nyt edessä oli aivan uudenlainen tilannetta; koko muu perhe oli jäänyt Orlandoon tuhansien kilometrien päähän eikä lähellä ollut ketään, joka olisi rajoittanut saati huudellut perään kotiintuloajoista. Opinnot otettiin kuitenkin kaiken aikaa vakavasti eikä luentoja saati tehtäviä laiminlyöty – ainakaan kovin usein. Omia rajoja alettiin testata jo ensimmäisen vuoden aikana ja kävi lähes kivuliaan nopeasti selväksi, että Cameron oli enemmän kuin kyvykäs nappaamaan tenteistä korkeat pisteet puolihuolimattomalla lukemisella; ymmärrys sai tähän saakka kurinalaisen nuorukaisen menettämään aavistuksen luontaista vastuuntuntoaan eikä takaisin todellisuuteen tipahdettu kuin vasta toisen opintovuoden lopussa, kun eteen saatiin ensimmäistä kertaa jokin muu kuin kiitettävä arvosana. Ryhtiliike oli helppo tehdä siitä huolimatta, että mielen perällä kummitteli alituisesti ajatus siitä, että ehkä valittu ala oli sittenkin väärä eikä isää olisi koskaan pitänyt kuunnella. Luovuttaminen ei silti sopinut Cameronin pirtaan, joten eteenpäin puskettiin päättäväisyydellä.
Tällä kertaa tyttöystäviä ei todellakaan etsitty eikä kaivattu vaan nuoruusvuodet vietettiin onnellisesti sinkkumarkkinoista nauttien ja satunnaista seuraa harrastaen. Osasyynä saattoi olla se, ettei Orlandoon jätettyä Dawnia oltu täysin saatu ulos systeemistä, mutta sitä ei todellakaan suostuttu oman pään sisällä myöntämään. Cameron päätyi suhteeseen vasta viimeisen opintovuotensa loppupuolella, kun törmäsi eräissä opiskelijajuhlissa Naomi Wrightiin, saman ikäiseen psykologian opiskelijaan, jonka kanssa löytyi välittömästi yhteinen sävel – tai oikeastaan fyysinen kipinä. Suhde oli aluksi pelkästään fyysinen, mutta kun käsiin saatiin kiitettävä päättötodistus ja elämää piti alkaa suunnitella eteenpäin ei yhtäkkiä enää tuntunutkaan typerältä idealta lyödä hynttyyt yhteen jonkun sellaisen ihmisen kanssa, joka oli aivan yhtä omistautunut ja samalla tavalla eteenpäinpyrkivä kuin allekirjoittanut itse. Sen sijaan, että olisi palannut takaisin perheensä luokse Orlandoon päätti Cameron jäädä San Franciscoon ja niinpä suhteesta tehtiin virallinen ja Naomin kanssa muutettiin hulppeaan kattohuoneistoon; ensimmäinen työ oli pelkkä rivityöntekijän pesti paikallisessa marketointiyrityksessä, mutta vuoden sisällä nuori mies onnistui uiskentelemaan itsensä tiiminvetäjäksi ja lopulta esimieheksi saakka.
Vanhempien pystyttämän trust fundin ja ahkeran sijoittamisen vuoksi raha-asioista ei koskaan tarvinnut stressata ja kaksikko eleli herroiksi onnellisena. Naomi suoritti yhä opintojaan tähdätessään Masters -tutkintoon ja naista haluttiin tukea tavoitteissa. Kaupunki kävi tutuksi, ystäväpiirit levisivät jälleen kerran ja pelkän työnteon sijasta Cam alkoi jälleen laittaa jalalla koreasti ja nauttia nuoruudestaan aina tiettyihin rajoihin saakka. Elämä oli mallillaan, suhde kukoisti ja työ oli sillä tavalla nautinnollista kuin nyt saattoi olettaa, mutta mitä enemmän aikaa kului sitä selvemmäksi kävi, ettei mies todella tahtonut jäädä länsirannikolle rakentamaan pysyvää elämää saati perustamaan perhettä. Omaa perhettä ja eteenkin sisaruksia oli ikävä ja siksi töitä alettiin kaikessa hiljaisuudessa hakea muualta – ja lopulta eteen ilmestyi sellainen tarjous, josta ei voinut kieltäytyä lääkeyhtiö Biogenin tarjotessa Cameronille markkinointivastaavan paikkaa Orlandon pääkontorilta. Oli aivan kuin universumi olisi yrittänyt kertoa jotain tärkeää. Uutiset tiputettiin pöydälle illallisella Naomin kanssa ja vaikka tämä ei alunalkaen vaikuttanut järin innostuneelta, sai mies muutaman keskustelun jälkeen haluamansa myöntymyksen. Pari pakkasi tavaransa ja muutti Yhdysvaltojen halki Floridaan vuoden 2016 elokuussa hankkien asunnon Millenia Districtiltä. Suhdetta piti yrittää jollain tavalla rakentaa uudelleen ja kaikkein realistisimmalta ja järkevimmältä vaihtoehdolta vaikutti kihlautuminen – toisen polven varaan tiputtauduttiin kuitenkin aivan vääristä syistä eikä asiaa edes itse ymmärretty kuin vasta paljon myöhemmin.
Muutto, uusi ympäristö ja tuttujen kasvojen puute ei tehnyt Naomin elämästä helppoa ja Cameron oli aivan liian keskittynyt uuteen työhönsä ja siihen, että sai vihdoin taas viettää aikaa perheensä kanssa vuosien erillään olon jälkeen huomatakseen kriittisiä muutoksia kihlattunsa mielentilassa. Tietenkin naista esiteltiin vanhoille ystäville ja pyöritettiin itselle tutuissa piireissä, mutta se ei tietenkään riittänyt. Oman talon seinien sisällä alettiin käydä huomattavasti enemmän kiistoja ja riitoja, joita ei todellakaan aina selvitetty tai käsitelty loppuun asti ja kaksikon väliin alkoi hiljalleen puhjeta näkymätön railo, joka kasvoi kuukausi kuukaudelta suuremmaksi täyttyessään ääneensanomattomista ongelmista ja katkeruudesta. Naomi alkoi viettää enemmän aikaa vastaanotollaan ja Cameron puolestaan poistui kerta toisensa jälkeen ovet paukkuen vanhempiensa tai sisartensa nurkkiin omien työpäivien pidentyessä samaa aikaa radikaalisti. Ensimmäinen ylennys uudessa työpaikassa saatiin jo vuoden 2017 loppupuolella, mutta juhlia ei juuri ehditty kun kihlattu kesken samppanjapullon korkkaamisen repi sormuksen nimettömästään ja ilmoitti, ettei tätä ollut enää mitään mieltä jatkaa – ja että joku uusi ja parempi sulho oli jo löydetty. Nainen kertoi suorin sanoin vehdanneensa erään Cameronin ystävän kanssa jo kuukaudenpäivät syyttäen miestä siitä, ettei tämä ollut edes yrittänyt kuunnella tai olla läsnä.
Eroa ei todellakaan otettu hyvin vastaan saati käsitelty järjellisin menetelmin. Perheelle ei haluttu paljastaa yksityiskohtia sillä niiden ääneen myöntäminen tuntui karvaalta aivan kuin tämä yksi takaisku olisi määrittänyt koko miehen siihenastisen elämän ja kaikki saavutukset mitättömiksi. Sormia alettiin kietoa entistä useammin pullonkaulan ympärille ja alkoholista muodostui hiljaa hiipien ongelma, jota ei myöskään suostuttu käsittelemään; työt eivät läträämisestä koskaan kärsineet, sillä Cameronilla oli aivan liikaa selkärankaa ja työmoraalia, mutta ystävyyssuhteet saivat osumaa ja sosiaalisista piireistä vetäydyttiin systemaattisesti kauemmas, kun kenenkään kasvoja ei jaksettu yhtäkkiä katsoa viittä minuuttia kauempaa. Millenia Districtin asunto myytiin pois hinnasta liiemmin välittämättä ja alle napattiin uusi entistä tyyriimpi ja ylellisempi talo Lake Nona Districtiltä sillä alitajuntaisella ajatuksella, että ehkä luonnon helmassa saataisi enemmän omaa rauhaa. Huolet hukutettiin tasapuolisesti pullon pohjalle ja työhön ja ironisesti yhdistelmä poiki vielä toisen ja jokseenkin odottamattoman ylennyksen vuoden 2018 syksyllä miehen siirtyessä marketointijohtajaksi ja saadessa mittavan bonuksen kuukausituloihinsa – raha kun tunnetusti pyyhki kaikki elämän maalliset huolet pois.
PERSOONA
The reason I talk to myself is because I’m the only one whose answers I accept.Cameron ei ole ihminen johon ihastutaan ensivaikutelman pohjalta; luontainen charmi alkaa purra vasta usean tapaamisen jälkeen jos edes silloinkaan. Monet kuvailisivat miestä välinpitämättömäksi ja ylimieliseksi oman elämänsä herraksi, joka ei yritä miellyttää ketään saati anna ympärillään olevien mielipiteille juuri painoarvoa. Sosiaalisuus on yleensä enemmän pakotettu välttämättömyys kuin asia, joka todella kuvaisi luonnetta – piirit pidetään poikkeuksetta pieninä eikä muiden hyväksyntä merkitse niin paljon, että sen perässä jaksettaisi juosta. Väenpaljouteen voidaan hukkua ongelmitta ilman, että taka-alalle jääminen aiheuttaisi suurta ahdinkoa; huomion keskipisteenä oleminen ei ole välttämättömyys tai mitään sellaista, mikä miellyttäisi edes etäisellä tavalla.
Todellisuudessa Cameron ei ole lainkaan niin vihamielinen saati piittaamaton kuin antaa ymmärtää. Luonne kulminoituu suoraselkäiseen ja ehdottomaan rehellisyyteen ja vastuuntuntoon, jotka viedään kuin pakon sanelemana aina äärimmäisyyksiin saakka; terävää kieltä on vaikeaa edes yrittää hillitä ja yleensä mies sanoo suoraan sen, mikä kielenkantoja milloinkin polttaa miettimättä sen enempää jälkiseuraamuksia. Piirre aiheuttaa toisinaan ongelmia ihmissuhteissa, mutta toisaalta miehellä on vakaa usko siihen, että ne ihmiset joilla on todella merkitystä kykenevät kestämään totuuden oli se sitten kuinka karvas tahansa. Niiden perässä ei todellakaan juosta, jotka kääntävät selkänsä lähteäkseen; ylpeys kieltää turhan anomisen ja nöyrtymisen ja omien sanojen ja tekojen takana seistään aina horjumattomana. Jostain syystä muun maailman kanssa ei koskaan haluta olla yhteisymmärryksessä vaan kaikesta on löydettävä jotain, jota vastaan väitetään pelkästään periaatteesta – Cameron osaa olla äärimmäisen rasittava niin halutessaan. Voimakas tahto ilmenee periksiantamattomuutena ja tiettynä joustamattomuutena eikä omia uskomuksia noin vain muuteta oli tilanne mikä tahansa; samaa aikaa mies on perfektionisti ja kontrollifriikki, joka haluaa asioiden menevän mielensä mukaan. Ja ehkä juuri siksi omassa työelämässä on hakeuduttu johtotehtäviin joissa muiden teot kyetään sanelemaan ilman vastalauseita tai kyseenalaistusta. Rutiinit ovat tärkeä osa päivittäistä elämää eikä Cameron kaipaa spontaaneja pyrähdyksiä tekemään elämästä nautinnollisempaa.
Jos luonteen hyviä piirteitä pitäisi luetella olisi rauhallisuus ehdottomasti listan kärjessä. Maailman meno ei järkytä helposti eikä mies taivu kovallakaan myrskysäällä pitäen aina jonkin kiintopisteen elämässään. Tasainen Cameron ei välttämättä ole, mutta järkkymätön kylläkin; tunteet eivät ryöpsähtele ylitse laitojen ja asioita katsotaan aina realistisesti ja maanläheisesti sen sijaan, että hypähdeltäisi hätäisiin johtopäätöksiin. Jotkut erehtyvät pitämään miestä tosikkona kiitos mustan ja usein sarkastisen huumorin, kyynisten kommenttien ja värähtämättömän ulosannin, mutta todellisuudessa huumorintajua löytyy vaikka muille jakaa – se vain ei aina välity ulospäin. Hermot ovat rautaa eikä pinna napsahda katki helposti; asioihin osataan suhtautua terveellä välinpitämättömyydellä aina siihen saakka, että jokin oikeasti koskettaa sydäntä tai itselle tärkeitä arvoja. Ärtymystä ilmaistaan suoraan ja anteeksi pyytelemättä eikä Cameron anna asioiden patoutua sisäänsä niin, että niistä muodostuisi suurempi ongelma. Riiteleminen hoidetaan aina kasvotusten ja oma kanta tehdään alusta asti armottomasti selväksi jopa sillä mittakaavalla, ettei vastapuolelle jätetä tarpeeksi tilaa; fyysisiin yhteenottoihin ajaudutaan harvoin, mutta ajaudutaan kuitenkin, sillä pinnan alla virtaa tietty tulisuus, joka ei kykene sietämään perääntymistä saati häviötä.
Muita kanssaeläjiä tuomitaan usein rankallakin kädellä eikä Cameron ole yksi pitämään mielipiteitään omana tietonaan. Tämän vuoksi miehellä on luultavasti loppukädessä enemmän vihamiehiä kuin todellisia ystäviä, mutta asia ei ole koskaan liiemmin haitannut saati kiinnostanut. Menestystä mitataan varallisuuden ja henkilökohtaisten saavutusten kautta eikä tyhjäntoimittamista arvosteta lainkaan; ajattelu on eittämättä mustavalkoista ja taipumatonta. Itselle tärkeitä ihmisiä ei käsitellä kuin kukkia kämmenellä vaan näille listataan raa’at faktat juuri sellaisina kuin ne ovat sillä tough love on miehen mielestä ainoa asia, joka auttaa ihmistä kasvamaan. Siinä missä omien mielipiteiden ilmaiseminen koetaan lähes pakollisena ja helppona ei samoin kyetä sanomaan tunteiden näyttämisestä. Cameron ei ole runosielu saati järin romanttinen eikä hempeitä lauseita tipahtele kieleltä kovin usein; rakastavat halaukset jätetään muiden hoidettavaksi ja todellisia tunteita käsitellään sarkasmin kautta sen sijaan, että ne otettaisi sellaisenaan vastaan. Lohduttavan olkapään virkaa Cameron kykenee näyttelemään lähinnä perheenjäsenilleen ja vaikka mies onkin hyvä kuuntelija ei myötätunnon osoittaminen sanoin ole luontevaa – itselle tärkeitä ihmisiä kyllä mielellään opastetaan ja näille kerrotaan kaikki ne asiat, joissa muutoksia täytyisi tehdä, mutta pelkkä äänetöntä nyökyttelyä ja I know how you feel -puhetta saa luultavasti odottaa maailman tappiin saakka. On monin verroin helpompaa olla fyysinen ja ehdottoman suora sen sijaan, että kiertäisi ja kaartaisi saati istuutuisi alas pohtimaan ympärillä pyörivän maailman menoa.
Mies pitää itseään usein täysin immuunina kaikelle ja jonkinlaisena ikiliikkujana, joka ei kykene koskaan romahtamaan. Ja toki oma sietokyky onkin loistava, mutta rajat on silti vedettävä jonnekin. Paineet ovat aina olleet eteenkin vanhempien suunnalta mittavat ja niiden alla kyettiin loistamaan suurimman osan elämästä, mutta viimeisten vuosien aikana hartiat ovat vihdoin alkaneen vavahtelemaan. Koska epäonnistumisia tai takaiskuja ei todellakaan osata ottaa hymyssä suin vastaan on Cameron tarttunut toisenlaisiin selviytymiskeinoihin; kieltäminen ja toiseen suuntaan katsominen eivät kuitenkaan ole terveitä tapoja käsitellä asioita. Alkoholi ei todellakaan ole aina ollut miehelle ongelma, mutta nykyään pulloon tartutaan aivan liian usein kun mieltä yritetään estää pyörimästä ja kaiken aikaa kannettu taakka halutaan laskea sylistä edes hetkeksi. Riippuvuus kielletään viimeiseen hengenvetoon saakka eikä mies suostu hyväksymään sitä, ettei muka kykene kontrolloimaan omaa alkoholin kulutustaan; humaltuneena jo valmiiksi terävä kieli muuttuu entistä armottomammaksi ja usein Cameron päätyy tekemään tai sanomaan jotain sellaista, jota katuu ennemmin tai myöhemmin.
ULKONÄKÖ
I don't have pet peeves - I have major psychotic fucking hatreds.Cameron on aina ollut liikkuvainen, mutta varsinaiseksi urheilijaksi häntä ei voi nimittää edes leikillään; kehosta löytyy tiettyä jäntevyyttä ja itsestä pidetään huolta sen verran, ettei kiloja juurikaan pääse kertymään, mutta siihen se sitten jääkin. Ulkoiselta olemukseltaan mies on yleensä rauhallinen ja tyyni, ehkä jopa välinpitämättömän oloinen eikä lähestyminen tunnu helpolta – huulilla ei keiku hymy ja kasvojen ilme lähentelee tylsistynyttä tavalla, joka saa muut miettimään muutamaan kertaan ennen kuin avaavat suutaan miehen läheisyydessä. Ovaalinmuotoisten kasvojen piirteet ovat mieleenpainuvat niin hyvässä kuin pahassa eikä Cameronia kykene helposti sekoittamaan muihin; nuoruuden siloposkisuudesta ollaan yritetty ravistautua irti ja siksi leukaa peittää nykyään hienoinen ja hyvin hoidettu sänki. Nenä on suora ja pitkä, suu kapeahko ja huulet kohtalaisen täyteläiset. Tummat, jokseenkin raskaat kulmat pidetään huoliteltuina ja aavistuksen laiskat silmät saavat usein kasvojen ilmeen vaikuttamaan tyytymättömältä tai pitkästyneeltä siitäkin huolimatta, että sinisissä iiriksissä välkehtisi mielenkiinto. Kasvoja kehystävät tummanruskeat, lähes mustilta näyttävät hiukset, jotka on jätetty päältä pidemmiksi ja leikattu sivuilta lähes sängelle. Suortuvia on helppo muovata ja tyylitellä ja Cameron näkeekin vaivaa olemuksensa ylläpitämiseksi. Vaikka itsestään huolta pitääkin eivät miehen ruokatottumukset aina ole täysin terveelliset ja roskaruoka maistuu siinä missä illallinen viiden tähden ravintolassa. Herkut jätetään yleensä vähemmälle, mutta vastapainoksi sitten taas poltetaan tupakkaa ja käytetään alkoholia enemmän kuin sielu sietäisi.
Vaatemaultaan mies on yksiselitteinen; yleisillä paikoilla liikkuessaan hän haluaa edustaa omaa sosioekonomista luokkaansa ja esiintyä juuri niin varakkaana kuin onkin sen enempää kumartelematta. Vaatekaapin sisältö koostuu merkkivaatteista eikä mitään tiettyä värimaailmaa oikeastaan ole – kaikki kelpaa, kunhan se näyttää hyvältä. Suorat linjat ja leikkaukset ovat miehen mieleen ja tämä nauttii niin yksinkertaisesta kuin pramean koreilevasta tyylistä pukien päälleen sitä mikä milloinkin miellyttää. Vapaa-ajalla ja eteenkin kotioloissa mies suhtautuu pukeutumiseen rennommin, mutta onnistuu siitä huolimatta näyttämään usein enemmän muotilehden sivuilta hypänneeltä mallilta kuin oikeasti vapaapäivästään nauttivalta tavalliselta ihmiseltä. Asusteet eivät ole tavaton näky Cameronin yllä ja ranteessa saattaa toisinaan roikkua kellon sijasta kultakoru ja sormista löytyä sormus ellei toinenkin. Päähineet sen sijaan eivät ole ominainen osa imagoa kuin ehkä pakon edessä. Tatuointeja on vuosien varrella otettu vartalon kaaria koristamaan muutama, mutta niistä yksikään ei ole selvästi näkyvällä paikalla; suurin löytyy vasemmasta kyljestä, yksi niskasta ja yksi oikean lapaluun tienoilta.
Ulkoisen olemuksen puolesta Cameron ei ole yhtään sen enempää helposti lähestyttävä kuin luonteensakaan ja monet ovat sanoneet miehen vaikuttavan ärtyneeltä jo ennen kuin yhtäkään sanaa on edes sanottu. Kehon liikkeet ovat yleensä kohtalaisen hallittuja ja huomaamattomia eikä mies ole yksi elehtimään suuresti; jännitystä näkee harvoin harteiden pitäessä rennon linjansa. Vastaavasti ärtymys ja negatiiviset tunteet ovat luettavissa kasvoilta ja kehosta helposti sormien kiertyessä nyrkkiin ja olemuksen muuttuessa jopa aavistuksen hyökkääväksi. Fyysinen etäisyys muihin pidetään mielellään viimeiseen hengenvetoon saakka eikä Cameron tunkeudu kanssaeläjiensa henkilökohtaisen tilan sisäpuolelle kuin pakosta. Tutummassa seurassa miehestä kuoriutuu paljon avoimempi ja jopa nauravaisempi eikä ulkoinen olemus vaikuta enää tällöin niin ehdottomalta saati tunnekylmältä; ilmeiden kirjo on odotettua suurempi ja nauru purkautuu huulilta odottamattoman eloisana.
◇ CODE BY TESSISAMESS ◇