There's a poem scratched onto the walls of my throat – no one has heard it,
but it is there
INFORMAATIO
NIMI Jonah Francis Parrish
IKÄ 30-vuotias
SYNTYNYT 13-06-1989
HOROSKOOPPI Kaksonen
PERSOONALLISUUS xxx
SUKUPUOLI Mies
SEKSUAALISUUS Hetero
STATUS Sinkku
ASUINPAIKKA Orlando, Florida
ALUE College District
AMMATTI Baarimikko & muusikko
Karaokemestari ja tarjoilija @ the Sideshow -baarissa
PITUUS 6'0" / 182cm
PAINO 80kg
KEHO Lihaksikas
HIUKSET Tummanruskeat
SILMÄT Siniset
PERHE
ISÄ Simon Parrish
ÄITI Brianne Parrish (os. Kelly)
PIKKUSISKO Kara Allen
SERKKU Logan James
SERKKU Gemma Hunt
SERKKU Dove Hunt
LANKO Jeremy Allen
SISARENPOIKA Cooper Allen
MAINE
Musiikin parissa urasta havittelevan Jonahin unelma ehti jo kerran miltei toteutua miehen karattua karille ajautuneen suhteen päättymisen jälkeen Los Angelesiin kokeilemaan siipiään; pari listahittiä ei kuitenkaan tehnyt miehestä tähteä ja pian kotiin palattiin häntä koipien välissä. Varakkailta vanhemmilta ei almuja kivisen tien jälkeen haluttu, joten alle napattiin baarimikon paikka the Sideshow -karaokebaarista Orlandon keskustasta, jossa nykyään ollaan enemmän kuin tuttu ja kanta-asiakkaiden mieliin painunut kasvo.
Jotkut ovat saattaneet kuulla Jonahin musiikkia aikanaan radiosta, ehkä jopa käyneet miehen klubikeikoilla niin Orlandossa kuin Los Angelesissakin, mutta suurimmat saavutukset ovat painuneet pitkälti unholaan yleisön joukossa.
HARRASTUKSET
Lenkkeily, tanssi, pienissä baareissa musiikkikeikkojen heittäminen, säveltäminen & sanoittaminen, tinder-deittailu
JOTAIN ERITYISTÄ
MUUSIKKO
Jonah on pienestä saakka omannut vaikka minkälaisia taiteellisia lahjoja, mutta musiikin parissa mies on eittämättä taidokkain. Pääasiallisena soittimena toimii kitara, mutta sormet liikkuvat vaivatta myös pianon koskettimilla. Lauluääni on karhea, mutta miellyttävä ja kelpaa eteenkin rakkausballadien tulkintaan.
Laulunsa mies säveltää ja sanoittaa lähinnä itse, mutta lyö kyllä mielellään päätä yhteen muiden muusikkoystäviensä kanssa.
UHKAPELAAJA
Uhkapelaamisesta muodostui ongelma vasta myöhemmällä iällä joskin Jonah on aina ollut taipuvainen ottamaan osaa typeriin vetoihin; rahaa ei olla koskaan pidetty omassa elämässä järin korkeassa arvossa ja siksi sitä luultavasti onkin niin toivottoman helppo tuhlata ilman enempää ajattelua. Mies kuvittelee olevansa kohtalaisen taitava kortinpelaaja, mutta todellisuus on jotain aivan toista eikä pokerinaamaa löyty lähes nimeksikään.
URHEILULLINEN
Siitä huolimatta, ettei välttämättä ole minkään urheilulajin erityinen kannattaja on Jonah suhteellisen menevä ja liikkumista rakastava. Lenkkeily on tavanomaisin tapa päästellä höyryjä ja toki myös autottomana julkisten kulkuneuvojen käyttäjänä mies kävelee paljon lähes joka päivä; jos jonnekin pääsee jalan, niin sinne myös talsitaan ilman ongelmia. Ystäväporukan kanssa käydään silloin tällöin heittelemässä koripalloa tai seinäkiipeilemässä ja yleensä mihin tahansa urheilulliseen aktiviteettiin lähdetään mukaan pyydettäessä.
HISTORIA
The more I grow the less I seem to knowBrianne Kelly, urallaan edennyt neurokirurgi, oli vannoutunut työnarkomaani siihen saakka, että tapasi Orlandoon Chicagosta muuttaneen sydänkirurgiaan erikoistumassa olevan ja seitsemää vuotta nuoremman Simon Parrishin. Työpaikkaromanssi oli viimeinen asia, jonka nainen olisi osannut ennustaa, mutta niin yhtä kaikki kuitenkin kävi; eikä pariskunta lopulta viivytellyt astellessaan alttarille vain vuotta myöhemmin. Perheen perustamisen idea oli kummitellut Briannen mielessä lähinnä öiden pikkutunneilla, sillä biologinen kello tikitti auttamattomasti eteenpäin – ja vaikka ura oli tuonut omanlaistaan onnellisuutta ja mahdollisuuksia, päätti nainen kaipaavansa jotain uutta, jotain todella pysyvää. Simon oli kuin luotu isäksi rakastettavan nallekarhumaisen luonteensa vuoksi eikä mies olisi voinut olla enempää onnellinen kuultuaan, että tuore vaimo todella odotti parin ensimmäistä lasta. Jonah syntyi kesäkuun helteisiin vuonna 1989 ja sai toiseksi nimekseen Francis Simonin vain muutamaa kuukautta aikaisemmin edesmenneen isän mukaan. Noin puoltitoista vuotta myöhemmin esikoista seurasi pieni tyttölapsi, joka puolestaan ristittiin Kara Valerieksi.
Lapset saivat kasvaa Winter Parkin miellyttävän perheidyllisissä maisemissa, eikä kummaltakaan puuttunut juuri mitään. Vanhemmat toki olivat omalla tavallaan kiireisiä töiden parissa, mutta Simon antoi suosiolla vaimonsa kantaa suuremman vastuun rahavirran hengissäpitämisestä, sillä mies ei tarvinnut leikkaussalin intiimiä tunnetta elämäänsä samalla tavalla kuin Brianne. Lapsenvahtina kaksikerroksisen omakotitalon seinien sisällä pyöri vastapäisellä kadulla asuva 16-vuotias Danielle, joka taisi olla kuusivuotiaan Jonahin ensimmäinen ihastus. Tytölle kirjoiteltiin puuvärikyniä apuna käyttäen ties minkälaisia ihailijakirjeitä, joista suurin osa tosin sisälsi lähinnä sydämiä ja toisiaan kädestä pitäviä tikku-ukkoja. Danielle esitti ainakin näennäisesti olevansa otettu huomiosta, mutta liekö tyttö oikeasti ollut sitä mieltä – ehkä vaivanpalkaksi saatu rahatukko vain oli sen verran muheva, että perästä seuraavaa tulevaa loverboyta kannatti kestää. Jonahin välit pikkusisareen ovat alusta saakka olleet enemmän kuin hyvät ja kaksikko kasvoi jo nuorena läheiseksi, Karan ryömiessä usein vanhempien sijasta veljensä viereen painajaisunien tai pelottavasti ikkunaa vasten kopisevien puunoksien häiritessä herkkäunista tyttöä.
Uteliaasta ja uuden oppimista rakastavasta luonteestaan huolimatta Jonah ei koskaan pitänyt koulua itselleen mieleisenä ympäristönä. Luovuus kukki nuorella iällä ja helposti omiin ajatuksiinsa karkaava poika halusi mieluummin keskittyä kaikkeen muuhun kuin hiljaa pöydän takana istumiseen. Kavereita riitti ja ystäviäkin saatiin suhteellisen helposti, vaikka varmasti muutamat kuiskuttelivatkin selän takana siitä, miten omalla tavallaan outo Parrishien esikoinen olikaan. Parhaiten loistettiin luovissa ja energiaa kaipaavissa aineissa kuten kuvaamataidossa, liikunnassa ja tietenkin musiikissa; ensimmäinen oma kitara saatiin yhdeksänvuotiaana ja sen kielissä roikuttiin kiinni niin intensiivisesti, että arki-iltoina isä joutui lukitsemaan soittimen yläkerran ullakolle, josta Jonah ei sitä saisi esiin kaivettua ilman lupaa. Niinä hetkinä huomio oli siis pakko kiinnittää johonkin muuhun, tässä tapauksessa kirjoittamiseen. Kirjeet olivat täydellinen tapa purkaa omia tuntoja ja kertoa katkerana siitä, miten paljon isä näytti metsänpeikolta; niitä harvoin annettiin asianomaisille vaan paperit taiteltiin yöpöydän laatikkoon. Samaiseen laatikkoon päätyi vuosien varrella myös loputon määrä erinäisiä runoja ja kappaleraakileita, joita alettiin kaivaa päivänvaloon ehkä vasta pahimpien teinivuosien jälkeen. Peruskoulusta Jonah valmistui odotettua paremmin paperein, mutta vanhemmille oli silti päivänselvää, ettei arvosanoilla mihinkään lääketieteelliseen pyrittäisi – eikä Jonah toisaalta sinne olisi edes halunnut.
Mikään suuri kapinallinen Jonah ei suoranaisesti koskaan ollut, mutta nuoruusvuosien pakolliset angstit käytiin silti läpi. Yleensä niihin liittyi joku sivuluokkien kaunissilmäinen tyttö, jolta ei saatu vastakaikua niihin maailman suurimpiin tunteisiin, mutta kummasti jokaisesta kuitenkin aina päästiin ylitse. Vuosien varrelle mahtui vain yksi oikea tyttöystävä, Delia, joka romutti puolen vuoden seurustelusuhteen siihen, että ilmoittikin pitävänsä tytöistä. Musiikista tuli entistä tärkeämpi itseilmaisun ja henkisen pohdiskelun tapa ja kitaran lisäksi koetettiin taitoja myös pianon ja laulamisen parissa. Uskonnollisuudella ei todellakaan ollut mitään tekemisentä sen kanssa, että Jonah liittyi jopa paikallisen kirkon kuoroon – nuorukainen halusi vain opetella äänenkäyttöä ja laulaa, eikä se seurakaan niin huonoa ollut. Koulussa esiinnyttiin aina kun siihen oli mahdollisuus ja high schoolin viimeisenä vuonna onnistuttiin suuremmassa musikaalisessa teatterinäytelmässä herättämään jonkun kykyjenetsijänkin huomio. Oli enemmän kuin unelmien täyttymys, että kaikki musiikin eteen tehty työ vihdoin noteerattiin, vaikka eipä unelmissaan elävä nuorukainen ehkä täysin ymmärtänytkään mihin ampiaisperään päänsä vielä työntäisi.
Musiikkia päästiin tekemään ensimmäistä kertaa kunnolla, demo rimputeltiin purkkiin öiden pikkutunneilla ja sitä lähetettiin sinne tänne kunnes tärppäsi. Suuren luokan hittiä Jonahista ei tietenkään yhdessä yössä tullut, mutta vientiä oli silti enemmän kuin aikaisemmin ja sehän sopi nuorukaiselle paremmin kuin hyvin. Tuntui siltä, että elämä eteni johonkin suuntaan ja vihdoin sai todella tehdä sitä mitä halusi, sitä mitä kohtaan löytyi intohimoa. Samoihin aikoihin kahtakymmentä lähestyvä Jonah esiteltiin jossain aavistusta paremmissa kotibileissä ystävän-tutun-kaverin-kaveriin tai jotain sinne päin; Alba Romero oli oikea yläluokkainen kaunotar, juuri sellainen tyttö, jonka kanssa Jonah ei viitsinyt edes kuvitella omaansa minkäänlaisia mahdollisuuksia. Siitä huolimatta kaksikko tuli toimeen keskenään paremmin kuin hyvin vaikka liekö alkoholilla ollut oma kauhansa sopassa. Yksi humalainen ilta poiki seuraavan ja sitä seuraavan kaltaisensa, kunnes sitä uskallettiin jopa tavata selvin päin ja siitähän se sitten lähti. Jonah oli kuvitellut oppineensa läksynsä kaikista niistä pieleen menneistä ihastuksista ja muista hömpötyksistä, mutta Alba veti nuorukaiselta jalat alta melkein kirjaimellisesti, eikä edes mennyt kauaa ennen kuin sitä oltiin jo korvia myöten ihastuneita. Tytöllä oli omat oikkunsa ja vahva persoonallisuus, mutta kaipa se oli vain yksi niistä syistä, jotka ajoivat Jonahia rakentamaan jotain syvempää heidän välilleen – olihan hän aina ääneti ajatellut, että oikean rakkauden piti tuntua ja lujaa. Vähän niinkuin nyrkinisku suoraan kasvoihin.
Pari päätyi seurustelemaan ihan tosissaan ja alkuun se menikin paremmin kuin hyvin; elämä tuntui ensimmäistä kertaa melkein täydelliseltä. Musiikin kanssakin edistyttiin ja rattaat pyörivät omalla painollaan Jonahin saadessa eteensä sellaisia mahdollisuuksia, jotka olivat tähän saakka olleet vain haaveita. Ja päästiinpä sitä jopa lopulta sellaiseenkin tilanteeseen, ettei mitä tahansa hanttihommia tarvinnut ottaa vastaan pelkän helpon rahan toivossa – eikä vanhemmillekaan tarvinnut soitella kaverien luureista posket punaisina, kun viimeisin puhelinlasku oli jäänyt maksamatta. Suhde Albaan tuntui tasaiselta ja juuri sellaiselta ikuisuusjutulta ja lopulta tyttö suostui muuttamaan saman katon alle. Vaaleanpunaiset lasit silmissä kävellyt Jonah ei edes ehtinyt miettiä sitä, että tyttöystävä saattoi tuntea ahdistusta ja läpikäydä omia henkisiä ongelmiaan, koska omassa mielessä kaikki oli täydellistä. Silmät avautuivat kuitenkin karulla tavalla sen jälkeen, kun tyttöystävän syntymäpäivät päädyttiin missaamaan musiikkihommien vuoksi – huono omatunto soimasi läpi yön ja vain paheni aamulla, kun Albaa ei kuulunut kotiin. Tytölle oli kokattu ties mitä hienouksia ja lahjakin hankittu valmiiksi, eikä tämä vaikuttanut edes järin vihaiselta ilmestyessään vihdoin oven taakse vietettyään yönsä ystävättären nurkissa. Tai niin Jonahin annettiin ymmärtää eikä mielessä edes käynyt epäillä sanoja, ei ennen kuin todellisuus valkeni yhteisen ystävän kertomana. Pettäminen ei todellakaan ollut asia, josta olisi päästy pelkällä harteiden kohautuksella ylitse, joten suuttumuksen vallassa hairahduksen tehnyt Alba heitettiin mitään sanomatta pihalle yhteisestä asunnosta.
Asiaa olisi ehkä pitänyt käydä paremmin läpi, mutta Jonah halusi vain karata eikä koskaan palata. Niinpä tärkeimmät tavarat pakattiin muutamaan putkikassiin ja kaikki ylimääräinen kaupattiin puoli-ilmaiseksi tutuille ja tutun-tutuille, puhelimen näytölle näpyteltiin managerin numero ja Orlandon tomut taputeltiin pois olkapäiltä jo seuraavana päivänä. Los Angeles oli kuulemma hyvä paikka aloittaa rakentamaan vahvempaa perustaa musiikilliselle uralle eikä ajatusta kyseenalaistettu. Alle saatiin yllättävän nopeasti joku pieni asunnonrähjä ja kaikki vuorokauden tunnit kulutettiin studiolla hiomassa musiikkia ja kirjoittamassa uusia kappaleita tai vetämässä milloin mitäkin klubikeikkoja kadunvarsien juottoloissa. Siinä samassa omaa identiteettiä tuli myös haettua oikein urakalla, sillä kukaan ei kuulemma halunnut nähdä tai kuunnella keskiluokkaista paremmasta perheestä tulevaa pitkätukkaista boheemia wannabe-hippiä laulamassa särkyneestä sydämestä tippa silmäkulmassa loistaen. Olkapäämittaiset kiharat saivat lähteä ja omaa olemusta yritettiin muokata aikuisempaan, miehekkäämpään suuntaan koska seksi luonnollisesti myy, mutta mikään siitä ei tuntunut täysin omalta. Ura muusikkona ei enää tuntunut yhtä nousukiidänteiseltä eikä uusia mahdollisuuksia ilmestynyt syliin samalla tavalla kuin joululahjoja oli kertynyt kuusen alle viisivuotiaana.
Vuodet vaihtuivat seuraaviin, mutta mikään ei muuttunut paremmaksi. Los Angeles ei tuntunut kodilta eikä Jonah halunnut jäädä sinne elämään pelkäksi flopiksi osoittautunutta elämäänsä; veri veti takaisin Orlandoon, jossa perhe ja vanhat tutut olisivat lähellä. Ja kai mielessä yhä kummitteli ajatus Albasta, vaikka omalla tavallaan tälle ei oltukaan vielä annettu anteeksi ja yli puolet kappaleista oli omistettu tytölle – se kai oli osasyynä siihenkin, miksi managerin hermot olivat yhtä kireällä kuin viulun jouset. Niinpä Jonah antoi periksi mieliteolleen ja palasi takaisin kotikaupunkiinsa häntä koipien välissä, viettäen ensimmäiset yönsä kodittomana vanhempiensa katon alla. Ammattia ei ollut eikä liioin mitään muutakaan suunnitelmaa elämälle, mutta jotain oli keksittävä, eihän siihen sohvannurkkaan voinut ikuisiksi ajoiksi maatua. Jonkun tutun kautta avautui mahdollisuus tarttua kiinni baarimikon pestiin yhdessä keskustan baarissa, joka oli tunnettu karaokeilloistaan ja satunnaisista keikoistaan. Omistajan kanssa tehtiin molempia miellyttävä diili; jos Jonah vetäisi karaoket kunnialla ja valuttaisi olutta tarpeeksi intohimoisesti, saisi hän esiintyä yhtenä iltana viikossa. Ainakin aluksi. Työn kautta ja vanhempien avustuksella rahaa saatiin taas kokoon sen verran, että oma asunto löytyi College Districtiltä vain muutaman korttelin kävelymatkan päästä työpaikkana toimivasta juottolasta.
PERSOONA
Sometimes I forget I got my own two hands clenched around my neckHetkessä elävä vapaa sielu, joka vaikuttaa ensisilmäyksellä eteenpäin tuuliajolla purjehtivalta lautalta, jonka määränpää on jossain kaukana horisontissa – tai sen takana. Jonah on optimistinen idealisti, jonka huolettomuus tarttuu helposti myös ympärillä oleviin; yllytyshulluus kulminoituu ajatukseen siitä, että kaikkea on kokeiltava edes kerran eikä mitään kannata jättää huomiselle. Energisyys on olemassa, muttei kuohu ylitse laitojen hallitsemattomana ja miehellä on taito vaikuttaa siltä, että kaikki langat ovat tiukasti sormien otteessa vaikka todellisuus olisikin kaukana siitä. Oman tiensä kulkija ja aktiivinen haaveilija, joka huomaamattaan kuluttaa puoli päivää ikkunasta ulos tuijottaen vain, koska taivaalla nähtiin selvästi kissaa muistuttava pilvi. Syvällisenä ajattelijana haluaa kuulla kaikkien elämäntarinat ennen kuin tekee yhtäkään oletusta, muodostaen mielipiteensä mieluummin itse kuin välikäsiä apuna käyttäen. Ratkeaa kerta toisensa jälkeen antamaan uusia tilaisuuksia jopa niille, jotka eivät sellaisia olisi ansainneet – ja samalla uskottelee itselleen, että kyllä se kuudessadasneljäskymmenesseitsemäs kerta toden sanoo.
Elämänjano ja kokemushakuisuus ajavat eteenpäin vaikka tietynlainen tunteikkuus ja herkkyys vetävät vastoinkäymisten edessä kohti pohjamutia. Jonahin positiivista maailmankatsomusta on vaikeaa huojuttaa, mutta miehellä on tapana upota itsepohdiskelun ja -syytösten syvään kierteeseen silloinkin, kun vika ei edes todellisuudessa ole hänessä; olisi pitänyt osata paremmin, yrittää enemmän. Vuosien varrella on kasvettu siihen, ettei mitään saa todella ilmaiseksi – asioiden eteen täytyy tehdä työtä ja omille unelmille on omistauduttava, jos ne koskaan halutaan saada muuttumaan todellisuudeksi. Sama pätee myös ihmissuhteisiin. Ystäviä hemmotellaan huomiolla ja näitä autetaan mäessä kuin mäessä, koska Jonahin logiikalla mitä enemmän antaa sitä enemmän myös saa. Luonnollisesti kaikki eivät ajattele samalla tavalla ja usein sitä päädytäänkin joustamaan ja syytämään kaikki käsillä oleva energia muualle kuin omaa napaa kohti, kunnes mitään ei enää ole jäljellä. Siksi jopa sosiaalisuudestaan tunnetun muusikon täytyy toisinaan paeta vuorille ja eristäytyä oman mielensä palatsiin, jotta voimavarat saadaan taas palaamaan niin sieluun kuin jäseniinkin. Luovuus tuottaa yleensä parhaimmat mestariteokset tällaisina aikoina, sillä eikö se ole enemmän sääntö kuin poikkeus, että kaikki koskettavat taidepalat syntyvät epätoivosta ja murheista?
Selkärankaa onneksi löytyy aavistuksen liian pehmeän sisuksen vastapainoksi, eikä Jonah ole mikään ovimatto. Toki mies antaa luovutusvoittoja muille useammin kuin tarvitsisi, mutta jos johonkin asiaan löytyy oikeasti vakaa usko tai se on tavalla tai toisella sydämelle tärkeä, paljastuu miehestä se voimakkaampi puoli. Pinna on pitkä kuin nälkävuosi ja se kestää jos minkämoista repimistä ja riuhtomista, mutta viimeisen säikeen ratketessa kuoriutuu Jonahista ehdoton ja jyrkkä, jopa kovasanainen itsensä herra, joka osaa pitää puolensa juuri oikeina hetkinä. Kiivastuneena yleensä niin poliittisesti korrektista ja miellytyshaluisesta miehestä muovautuu teräväsanainen piikittelijä, jopa ivaaja; ärsyttämisen jalo taito hallitaan mallikkaasti siitäkin huolimatta, ettei sitä kovin usein hyväksi käytetäkään. Fyysisiin yhteenottoihin Jonah ei mielellään päädy, mutta joskus kiihdyspäissä saattaa silti lipsahtaa – silloin tosin saadaan yleensä itse lopulta pahemmin turpaan kuin se, jota oltiin vetämässä kuonoon.
Jonah haluaisi kuvailla itseään ennemmin luotettavaksi ja säännölliseksi kuin epävakaaksi haahuilijaksi, mutta todellisuudessa mies on jotain siltä väliltä. Lupaukset pyritään pitämään eikä mies koskaan tarkoita myöhästyä tapaamisistaan, vaikka onkin kerta toisensa jälkeen tasaisesti paikalla joko viimeisellä kellonlyömällä tai unohtaa saapua kokonaan. Rahankulutuksenkin suhteen ollaan muka pihejä ja järkeviä, mutta samaa aikaa ollaan silti ostamassa kaiken maailman turhaa tilpehööriä, jota ei elämään edes tarvittaisi.
Romantiikan saralla ollaan oikea kultakaivos, juuri sellainen mies, joka sytyttelee kynttilöitä ja levittelee ruusun terälehtiä pitkin olohuoneen lattiaa aina makuuhuoneen sängylle saakka. Luultavasti vuosien varrella on vain tultu imettyä sisään liikaa romanttisia elokuvia ja luettu niitä kaunokirjallisuuden klassikkohelmiä. Unelmoi jostain elämää suuremmasta rakkaudesta, joka kestäisi myrskyt ja tuulet, mutta joka ei kuitenkaan olisi pelkkää kukkaniityllä kirmailua ilman hetkellisiä kriisejä. Todellisuus ei kovin usein kohtaa haavemaailman kanssa, mutta siitä huolimatta Jonah ei ole lannistunut – ei, vaikka rakkausrintamalla on saatu turpaan joka kerta. Tietenkään sellaisia teini-iän yksipuolisia ihastuksia ei pitäisi laskea mukaan, mutta ilman niitä oma historia romantiikan saralla olisi varsin lyhyt ja nenälleen laskeutuva. Kaipaa elämäänsä jonkun, jota pitää hyvänä, mutta on varsin huono deittailemaan säännöllisesti eikä muutenkaan jaksa saati ehdi laittaa jalalla koreasti asian eteen. Viimeisin pidempi suhde päättyi karvaaseen pettymykseen ja särkyneeseen sydämeen, eikä siitä olla ehkä vielä aivan täysin päästy yli; naisia kohtaan elää tätänykyään aikaisempaa todellisempi luottamuspula, jonka pettäminen jätti jälkeensä rikottuun sieluun.
ULKONÄKÖ
Someone took my ego away, won't miss it now it's gonePoikamainen pilke ei ole vähinnyt sinisista sielunpeileistä vaikka keho onkin löytänyt miehisyytensä. Jonah on ilo silmälle kenen tahansa mielestä; 182 senttimetriä pitkä varsi on sopivan lihaksikas kiitos urheilullisuuden ja hyvien ruokailutottumusten. Kasvojen linjat ovat mieleenpainuvat, mutta muuntautumiskykyiset ilman teräviä kulmia. Ruskeat, kurittomasti luonnostaan kihartuvat hiukset ovat muuttaneet ilmettään lukuisia kertoja vuosien varrella, mutta nykyisellään ne on leikattu lyhyemmiksi – pitkistä kiharoista luopuminen oli oma surunsa, mutta mitä tahansa oltiin valmiita uhraamaan musiikillisen menestyksen eteen. Leukapieliä koristaa aavistus tummaa sänkeä ja ylähuulen kaarelta löytyvät hyvin hoidetut, ohuet viikset. Tatuointeja ei vaaleahkoon ihoon ole koskaan otettu, mutta vasen korvanlehti on lävistetty.
Pukeutumisen puolesta ollaan kuin kuka tahansa muu. Värimaailmat vaihtelevat mielialan mukaan, eikä Jonah välttämättä noudata mitään tiettyä muotia; päälle laitetaan sitä mitä milloinkin halutaan. Onnistuu yleensä näyttämään tyylikkäältä ilman yritystäkin, mikä toisaalta saattaa johtua käytettyjen kankaiden ja materiaalien laadustakin. Kauluspaidat, v-kauluksiset t-paidat ja tummat suorat housut ovat tavanomaisia mahdollisuuksia, eikä Jonah ole yksi käyttämään asusteita; kaulassa saattaa nähdä roikkuvan pienen yksinkertaisen ristin, mutta siihen se jääkin. Riippuu paljolti myös seurasta, millä tavalla Jonah itsensä muille esittelee – on kuitenkin enemmän sääntö kuin poikkeus, että paidat on napitettu vinoon, korvan takana keikkuu sinne unohdettu kynä tai sukat on puolihuolimattomasti valittu eriparisiksi.
Helposti lähestyttävyys välittyy enimmäkseen värikkään elekielen ja ilmeikkäiden kasvojen kautta. Tunteiden pullottaminen sisälle ei ole koskaan ollut Jonahin suurimpia vahvuuksia ja yleensä sydämen erinäiset värit kuvastuvat kasvoilta varsin helposti. Varakkuudella ei ole koskaan leuhkittu eikä sitä yritetä tuoda esiin, päinvastoin. Sosiaalisissa tilanteissa taka-alalle jäämisestä ei ole pelkoa ellei se oli tarkoitettua ja yleensä mies on varsin pidetty, ystävien ja tuttujen ympäröimä.
◇ CODE BY TESSISAMESS ◇