DAMON MONTGOMERY





I've always liked the time before dawn when there's no one around to remind me who I'm supposed to be, so it's easier to remember who I am.

INFORMAATIO
NIMI  Damon Shane Montgomery
IKÄ  17-vuotias
SYNTYNYT  23-12-2003

PERSOONA  INFJ–T
SUKUPUOLI  Mies
SEKSUAALISUUS  confused
STATUS  Seurustelee Tillyn kanssa

KOULUTUS  High School
ÄLYKKYYS  175 pistettä
ASUINPAIKKA  Orlando, Florida
ALUE  Millenia District

PITUUS  5'8" / 175cm
PAINO  59kg
KEHO  Solakka, hoikka
HIUKSET  Tummanruskeat
SILMÄT  Suklaanruskeat

PERHE
ÄITI Mary Montgomery (MacKay)
ÄITI Cecilia Montgomery


MAINE
Mary & Cecilia Montgomeryn ainoa lapsi. Molemmat vanhemmat ovat tunnettuja kasvoja Orlandossa Maryn toimiessa kaupungin pormestarina ja Cecilian palvellessa piirikunnan tuomarina ja sitä kautta myös pariskunnan jälkikasvu on saanut omanlaistaan mainetta ja nostetta – kuten myös voimakkaita odotuksia.

Damon itse ei ole viettänyt juurikaan aikaa median tai ihmisten edessä, osallistuen vain pakollisiin kissanristiäisiin äitiensä vierellä; pääpaino pysyy opiskelussa ja asia myös halutaan pitää niin. Nuorukainen käyttää jonkin verran sosiaalista mediaa, muttei ole järin aktiivinen tai muutoinkaan luettavissa minkäänasteiseksi vaikuttajaksi.


HARRASTUKSET
Damon on soittanut pianoa aivan pienestä saakka ja käy nykyään viikoittain yksityisopetuksessa Orlandon keskustassa sijaitsevan taideakatemian tiloissa itseään huomattavasti vanhempien kurssitoverien joukossa. Sen lisäksi nuorukainen omistaa oman flyygelin ja kosketinsoittimen ja harjoittelee lähes päivittäin. Pianon ohella Damon on kiinnostunut myös viulusta, mutta se ei kuitenkaan ole nuorukaisen pääasiallinen soitinvalinta.

Kaikenlainen taiteellisuus pitää mielen rauhallisena ja silloin kun säveltämiseltä ja soittamiselta jää aikaa piirtää ja maalaa poika mielellään omaksi ilokseen; yleensä koululaukun pohjalta löytyy aina piirustuslehtiö kaiken varalta.

Musiikin ohella Damon ottaa osaa esimerkiksi koulun omaan shakkikerhoon ja kuuluu quiz teamiin kolmen muun oppilastoverin kanssa.




JOTAIN ERITYISTÄ
MUSIKAALINEN
Omaa absoluuttisen sävelkorvan; kykenee tunnistamaan ja uudelleenluomaan minkä tahansa nuotin ilman referenssiääntä. Ominaisuus tekee säveltämisestä tavallista helpompaa ja miellyttävämpää, eikä nuorukainen yleensä kompuroi musikaalisesti juuri lainkaan.

PRIIMUS
Luokkansa akateemisesti menestyksekkäin, koko todistus koostuu lähinnä erinomaisista arvosanoista muutamaa kiitettävää lukuunottamatta. Pitää opiskelemisesta yleisestä ja haluaa aina oppia lisää – jos jotain ei tiedetä, siitä otetaan hetkessä selvää. On tavallista, että nuorukainen istuu suurimman osan oppitunneista eturivissä käsi pystyssä antamatta muille oppilastovereille mahdollisuutta olla äänessä.

EIDENTTINEN MUISTI
Omaa valokuvamuistin, jonka avulla kykenee muistaa menneitä tapahtumia ja näkemiään tilanteita & asioita erinomaisella tarkkuudella.

KIUSATTU
Nuorukainen on kokenut koulukiusaamista aivan peruskoulun ensimmäisiltä luokilta asti; alkuun kaikki oli lähinnä pelkkää sanahelinää ja uhkailua, mutta high schoolin alettua asita muovautuivat fyysisempään suuntaan. Ei ole kertonut tilanteestaan kellekään siinä toivossa, että kaikki hoituisi itsestään tai että jonain päivänä vain herättäisi uutena ihmisenä ja kiusaajat kyettäisi niputtamaan omin avuin.


HISTORY
A heart is made mature by darkness and art

Kun uraansa politiikan parissa tehnyt Mary MacKay tapasi lähes kymmenen vuotta vanhemman Cecilia Montgomeryn, menestyksekkään piirisyyttäjän, 1990-luvun alussa ryöpsähti kaksikon välille romanssi, jota kumpikaan ei ollut osannut aavistaa ennalta. Cecilia oli aina tiennyt kiinnostuksensa keskittyvän samaan sukupuoleen, mutta Mary oli viettänyt nuoruutensa lähinnä miesystävien käsivarsilla ja siksi kaksikon alkutaival koostuikin hitaasta tutustumisesta kunnes molemmat olivat varmoja siitä, että tulevaisuus haluttiin jakaa yhdessä. Parisuhdetta ei heti tuotu julki kuin lähimmille ystäville ja perheelle ja ehkä ihan syystä, sillä kaikki eivät suinkaan suhtautuneet asiaan ilolla saati kyenneet tukemaan kaksikkoa – portugalilaistaustainen Cecilia oli riitaantunut oman perheensä kanssa jo nuorena vanhempien oltua kykenemättömiä ymmärtämään vanhimman tyttärensä seksuaalista suuntautumista, jota uskonnon nimessä pidettiin epänormaalina ja varmana menolippuna helvetin syvimpiin kerroksiin. Myös ura koki molempien kohdalla ajoittaisia takaiskuja muiden suvaitsemattomuuden vuoksi, mutta niin naiset puskivat esteiden ylitse yhdessä ja kun uusi vuosituhat vihdoin häämötti horisontissa alkoivat ulkopuolisten vastalauseet ja negatiiviset kommentit haihtua historiaan uusien tuulten tieltä.

Suuressa perheessä varttunut Cecilia oli aina unelmoinut jälkikasvusta, mutta perheonnen saavuttaminen vaikutti lähes mahdottomalta parin työntäytteisen arjen vuoksi. Alle oli hankittu mittavilla vuosituloilla miellyttävä omakotitalo Millenia Disctrictiltä, mutta muutamaa kissaa lukuunottamatta ei asunnon seinien sisäpuolella pariskunnan lisäksi juuri elämää ollut. Mary yritti pitkään vastustella naisystävänsä toiveita, mutta pitkien keskustelujen ja lähes poliittisten puheenvuorojen jälkeen nainen kuitenkin päätyi myöntymään – adoptio vaikutti järjellisimmältä vaihtoehdolta, mutta Cecilia oli päättänyt haluavansa oman lapsen ja siksi kaksikko päätyikin adoption sijasta luovuttajaan, joka napattiin yllättävän helposti omasta ystäväpiiristä. Kun ensimmäinen raskaustesti muuttui positiiviseksi juhlittiin iloa kihlajaisilla eikä elämä olisi saattanut olla sen täydellisempää.

Ongelmitta sujuneen raskauden päätteeksi käsivarsille saatiin vuoden 2003 joulun alla vihdoin tummapiirteinen pienokainen, joka ristittiin Damon Shane Montgomeryksi. Lapselta ei puuttunut mitään; rakastavat käsivarret tyynnyttelivät kiukut unholaan ja sormenpäät pyyhkivät kyyneliä niiden poskille vieriessä – ylellisen lastenhuoneen kaapit pursusivat leluja, vaatteita ja kaikkea sitä, mitä ikinä tarvita saattaisikaan. Jokainen liike taltioitiin videolle ja lasta kiidätettiin ystäville ja Maryn perheen luokse, jossa poikaa kohdeltiin kuin elämän suurinta ihmettä. Heti kun taapero oppi kävelemään ja ymmärtämään maailman menosta jotain omaa napaansa enempää työnnettiin tätä harrastuksista toiseen. Cecilia oli nuorempana ollut musikaalinen ja siksi kai Damon päätyi pianoa äitinsä rohkaisemana pimputtamaan ja kävikin nopeasti selväksi, että napero omasi lähes ilmiömäisen sävelkorvan ja luontaisen lahjakkuuden musiikin saralla, kyeten jo nuorena soittamaan sävelmiä, joita vähäisellä harjoituksella ei kaiketi olisi kuulunut niin nopeasti oppia. Jalkapallo ja muut urheilulajit jäivät taka-alalle ja pari satsasi niiden sijasta taiteisiin; olohuoneeseen ilmestyi flyygeli ja yhdestä vierashuoneesta muovattiin opiskelusali viulutunteja varten.

Varsin iloiseksi ja huolettomaksi varttunut Damon ei kyseenalaistanut vanhempiensa toiveita tai odotuksia vaan keskittyi opintoihinsa mielenkiinnolla. Muiden oppilaiden keskuuteen pääseminen oli omanlaisensa onni, joka kuitenkin osoittautui vähitellen enemmän vastoinkäymiseksi kuin miksikään muuksi. Suurin osa luokkatovereista oli varttunut erilaisissa ja huomattavasti vähävaraisemmissa oloissa ja siksi oman henkilökohtaisen kuljettajan pihaan ajama ja mittatilaustyönä teetettyyn koulupukuun sonnustautunut poika pisti välittömästi silmään muiden joukosta. Eikä asiaa auttanut sekään, että Damon oli kuin kävelevä huippuoppilaan klisee istuessaan jokaisella tunnilla eturivissä käsi pystyssä ja välitunneilla nenä kiinni kirjoissaan. Kiusaaminen alkoi lähinnä ulkopuolelle jättämisestä ja satunnaisesta välituntien aikana tapahtuvasta solvaamisesta, jonka nuorukainen kykeni vielä suhteellisen hyvin sietämään, olihan onnellinen lapsuus ja tiukka kotikasvatus auttanut luomaan kohtalaisen vakaan minäkuvan, jota ei niin vain romutettu. Ystäviä oli muutama ja Damon kuului varakkuudestaan huolimatta lähinnä koulun kummajaisten ja ulkopuolisten porukkaan, erottuen heistäkin vähintään räikeällä tavalla merkkivaatteissaan. Peruskoulun viimeisellä luokalla poika oli jo onnistuttu työntämään niin kauas muista henkisesti, ettei sosiaalisiin tilanteisiin enää edes yritetty omin toimin hakeutua – oli turvallisempaa vain keskittyä opetukseen ja pysytellä omissa oloissaan mahdollisimman näkymättömäksi tekeytymällä. Kotona vapaa-aikaa vietettiin pianon äärellä ja oman naapuruston ystävien kanssa pihaleikkejä pelaten; ainakin ystäviä löytyi vielä jostain.

Vuosi 2015 oli täynnä onnea ja menestystä; Mary valittiin alkuvuodesta äänivyöryllä Orlandon uudeksi pormestariksi ja samaa sukupuolta olevien väliset avioliitot laillistettiin koko Floridassa. Kesällä järjestettiin unelmahäät ja Mary vaihtoi sukunimensa virallisesti Montgomeryksi, saaden vihdoin laillisesti vanhemman oikeudet. Damon päätyi ensimmäistä kertaa elämässään median pyörteisiin, kun myöhemmin samana vuonna myös Cecille eteni syyttäjästä tuomariksi korkeimpaan tuomioistuimeen vaimonsa saaneen suosion siivittämänä. Pari seuraavaa vuotta täyttyivät hyväntekeväisyystapahtumista ja julkisista esiintymisistä joiden kautta nuorukaisen kasvot tulivat tutuksi suuremmalle yleisölle ja toisin kuin poika aluksi ajatteli, ei se ainakaan parantanut koulussa kärsittyä kohtelua. Kun High School vihdoin alkoi, kuviteltiin olevan uusi alku ja käännekohta, tuovan jotakin parempaa tullessaan, mutta toiveikkuus osoittautui turhaksi. Ulkopuolelle jäätiin jälleen eikä ympärille saatu sitä niin kovin kaivattua ystäväpiiriä, josta olisi ollut tukea ja turvaa saati sitten iloa. Ensimmäinen vuosi seistiin vielä jotenkuten omilla jaloilla, mutta toinen vuosi toi jo tullessaan pahempaa kiusaamista yhteenottojen muuttuessa fyysiseksi tönimiseksi ja lopulta jopa selkäsaunoiksi, joiden jälkeen kotona piti sepitellä tarinoita siitä miten välitunnilla oli taas onnistuttu kompastumaan omiin jalkoihin tai että liikuntatunnilla oli kaaduttu vahingossa nenälleen. Pahimmaksi ongelmaksi vakiintui Teddy Steele, joka tuntui ajan kanssa ottavan oikeaksi elämäntyökseen piestä Damonista kaikki huolettomuus pois.




PERSONALITY
I never understood how emptiness could be so heavy

Oli ympäröivä tilanne mikä tahansa ei katse helposti lennähdä tummiin pukeutuneeseen siluettiin, joka jää pelkäksi taustaan sulautuvaksi olemattomaksi hahmoksi sen sijaan, että yrittäisi puhua muiden ylitse. Ensivaikutelma yltäkylläisyydessä varttuneesta Damonista on varsin onneton ja mitäänsanomaton kaikessa värittömyydessään; nuorukainen on kuin kuka tahansa sillä hienoisella erotuksella, että harteilla roikkuvat vaatteet kertovat omaa tarinaansa varakkuudesta. Näkymättömyyttä aina omalla tavallaan tavoitellut nuorukainen on tottunut jäämään taka-alalle ja huomiotta eikä vaadi silmäpareja itseensä saati muiden validointia tekemisilleen – tyyni kuori esittäytyy eheänä ja välinpitämättömänä vaikka sen alla sykkiikin kaikkea muuta kuin tunnekylmä sydän. Rauhanllinen ulkokuori kätkee alleen monin verroin enemmän sävyjä kuin pintaa viistävä katse kykenee arvaamaan eikä sisimmän olemuksen syvyyksiin ole järin helppo sukeltaa edes niiden, jotka kaiken aikaa ovat rinnalla pysyneet.

Tyyni pinta pitää sisällään moniulotteisen sisimmän, jonka tulkintaan ei edes asianomainen itse kykene. Näennäisesti onnellinen ja yltäkylläinen elämä ei ole jättänyt Damonia täysin tunteettomaksi saati kykenemättömäksi näkemään ulkomaailman ongelmakohtia, joiden tunnistaminen koetaan todellisuudessa enemmän taakaksi kuin siunaukseksi. Muita yritetään ymmärtää aina sydänjuuria myöten ja myötätunto onkin yksi nuorukaisen suurimmista valttikorteista maailman pyörteissä; jopa niitä kohtaan, jotka aiheuttavat henkistä tuskaa ja unettomia öitä, löytyy sielusta jokin osa, joka ei kykene vain luovuttamaan ja tuomitsemaan. Realistina ulkomaailmaa katsotaan värittömien linssien kautta ja kaikki otetaan sellaisenaan vastaan ilman suurempia mukinoita, onhan Damon oppinut jo vanhempiensa kautta ettei elämässä aina saa kaikkea mitä haluaa eivätkä aina edes ne, joiden olisi kuvitellut pitävän puolia, kykene ymmärtämään sen kaiken todellisia sävyjä. Suhteellisen kärkäs kieli pidetään mieluummin aisoissa sen sijaan, että aiheutettaisi tarpeettomia selkkauksia taikka ongelmia ja nuorukainen onkin yksi nielemään vastoinkäymiset sillä oletuksella, että ne joskus myöhemmin kyetään selättämään.

Älykkyys on yksi Damonin elämän kuolemattomista piirteistä ja se saa mielen toisinaan pyörteilemään kyynisyyden rajoille – nuorukainen on auttamattomalla tavalla negatiivinen ja sukeltaa helposti altaan syvään päätyyn sen sijaan, että heittäisi kätensä ylös ja antaisi olla. Vaikka jokaista siirtoa pyritään pohtimaan etukäteen ja puntaroimaan parhaalla mahdollisella tavalla ei nuorukainen silti aina välttämättä kykene olemaan se, joka nousee hetken ongelmattomaksi kuninkaaksi; impulsiivisuus, jolle ei olla juurikaan sijaa annettu, elää sanojen ja tekojen reunuksilla ja saa veren toisinaan kiehahtamaan. Fyysisyys ei ole koskaan tuntunut ominaiselta eikä nyrkkejä kohoteta muita vasten paitsi pakon edestä, mutta toisinaan mielen sisällä huutava todellisuus käskee seisahtumaan ja pitämään pintansa, ehkä jopa sivaltamaan takaisin. Mielipiteet ovat asia, jonka nuorukainen on ymmärtänyt jo pienestä saakka, eihän yleisöä saateta omaksi pelkällä herkällä hymyllä saada – jos vanhemmat jotain ovat opettaneet niin sen, että ympäröivä maailma on raaka ja kaikki täytyy rakentaa omin pienin sormin sen sijaan, että muille annettaisi mahdollisuus asetella tiiliskivet oman linnan ympärille omin toimin. Henkinen ahdinko on Damonille tuttua; tunteita pullotetaan kohtalaisen paljon ja siksi moni ongelmakohta jää käsittelemättä. Nuorukainen on myös taipuvainen esittämään aikuisempaa kuin todellisuudessa onkaan, yrittäen käsitellä kohtaamansa epäkohdat järjellisesti sen sijaan, että romahtaisi ja antaisi muiden siivoja jälkensä.

Verbaalisesti Damon on vertaansa vailla tilanteessa kuin tilanteessa. Järjettömän hyvä muisti varmistaa sen, etteivät yksityiskohdat painu unholaan ja huulet tilittävät tilanteen tultua mielellään niitä, jotka eivät ole kyenneet tilanteissa hereillä pysymään. Kilpailuhenkisyys pitää nuorukaisen mukana maailman vauhdissa ja pakottaa usein ottamaan osaa niihinkin kahakoihin, joihin ei todellisuudessa mitään asiaa olisi, vihaahan mieli ennen kaikkea häviämistä ja toiseksi jäämistä. Eivätkä huonot ominaisuudet suinkaan tähän pääty; ylpeys lankeaa myös tarpeettoman usein nuorille harteille Damonin pitäessä mieluummin leukansa ylhäällä samalla kun vastaanottaa napakan nyrkiniskun posken syrjälle sen sijaan, että suostuisi vain lamaantumaan taikka antautumaan. Todellista ärtymystä saati vihaa ei ole helppo nostaa pintaan, mutta kiukkua ei toki ole mahdotonta herättää henkiin; usein vihaa tunnetaan niitä kohtaan, jotka omaa koskemattomuutta kykenevät uhmaamaan tai aiheuttavat epätasa-arvoa tavalla tai toisella.

Huumorittomuus on osaltaan muovautunut ominaisuudeksi, jonka kaikki tietävät vaikkei se todellisuudessa täysin paikkaansa pidäkään. Näsäviisaus huvittaa tosin yleensä vain itseä eivätkä vastaan asettuneet ymmärrä kiivaan kielen sivalluksia, jotka jäävät vain ohikiitäviksi lausahduksiksi tai huudahduksiksi, joista maksetaan yleensä ennemmin tai myöhemmin. Luontainen herkkyys kumpuaa täysin tuntemattomasta lähteestä ja sen läsnäolosta ollaan jopa katkeria, eihän Damon haluaisi olla se, joka itkee ensimmäisenä. Kaiken mielenlujuuden kautta ollaankin vuosien saatossa onnistuttu oppimaan se, että tunteet kyetään peittämään muulta maailmalta sen sijaan, että niiden annettaisi ongelmitta paistaa kasvoilta tai tihkua lävitse huulilta karkaavien sanojen kautta. Perfektionismiin tähtäävä nuorukainen vaatii itseltään mahdottomia suurimman osan ajasta eikä tyydy pieniin olemattomuuksiin.

Loppujen lopuksi nuorukainen on hyväsydäminen auttaja, joka ojentaa kättään kelle tahansa apua tarvitsevalle seuraamuksia miettimättä. Luotettavuus kulminoituu järjettömään tarpeeseen olla kaikkialla ajallaan tai etuajassa, eikä Damon ole yksi lavertelemaan muiden salaisuuksia maailmalle; itselle uskottuja yksityiskohtia pidetään jopa omaisuutena, joka erottaa oman persoonan muista ja tekee siitä vahvemman, jollain tavalla tärkeämmän.




APPEARANCE
There's always been a little sadness inside my happiness

Suhteellisen hintelä keho on ehtinyt nuoruusvuosien aikana saavuttaa 175 senttimetrin pituuden eikä Damon jää monelle ikätoverilleen toiseksi pituusjonossa; luultavasti se onkin lopulta se ominaisuus, jota omassa olemuksessa eniten ihaillaan. Kehon jäntevyys on luontaista eikä niinkään harjoittelun saati kuntoilun tuotosta, onhan nuorukainen aina ollut enemmän älykkö kuin lihasmassan perässä juokseva atleetti. Jopa kaunispiirteisiksi kuvaillut kasvot ovat yllättävän ilmeikkäät, mutta pidättäytyvät yleensä neutraaliudessa; leukalinja on muovautunut iän myötä selvemmäksi ja kasvot miehistyneet pikkuhiljaa. Ylimääräisiä kiloja ei kehosta juuri löydy ja ruokavalio noudattaa terveellisiä raameja roskaruuan jäädessä usein vain ohikiitäväksi mieliteoksi. Luonnostaan tummanruskeat hiukset vaikuttavat tietyssä valossa jopa mustilta ja ne tyylitellään yleensä taaemmas geelin avulla, jotta yksikään ylimääräinen suortuva ei saattaisi kauniita kasvoja reunustamaan tipahtaa. Tummien ja tuuheiden kulmien alle jäävä katse on syväluotaava ja aistikas, joskus turhankin pistävä.

Varakkuus tuo huomaamattaan tilaa vaatekaappiin ja luo mahdollisuuksia muodin saralla tavalla, jota Damon ei ole koskaan edes vaivautunut ajattelemaan. Ylävartalon peittona nähdään tavallisesti runsas valikoima erinäisiä poolo- tai v-kauluksisia merkkipaitoja ja harteita peittää viileämmillä säillä mittatilaustyönä teetetty villakangastakki. Housujen lahkeet eivät koskaan laskeudu nilkkojen alapuolelle ja yleisilmeeltään nuori mies on viimeiseen saakka huoliteltu – jokainen sentti on tarkkaan aseteltu ja tummat hiukset tyylikkäästi taaemmas sliipatut. Ranteessa vilahtaa usein merkkikello tai jokin yksinkertainen koru ja kaulassa roikkuu hopeinen risti; kengät ovat kiiltävää nahkaa, eikä niiden pinnalla näe elon merkkejä tai mutaroiskeita. Värimaailma noudattaa suurimman osan ajasta tummaa linjaa eikä Damon ole yksi vetämään kehonsa peitoksi räikeitä korostevärejä, pidättäytyen joko vaaleissa tai tummissa sävyissä mielialasta riippuen. Kankaiden alle jäävään ihoon ei olla ikuistettu ainuttakaan tatuointia, eihän neulakammoinen nuorukainen ikuista mustetta itseensä kykenisi edes villeimmissä kuvitelmissaan painamaan.

Kehonkieli on selvälinjaista joskin ajoittain jähmeää nuorukaisen yrittäessä aina asettua kaivattuun mielentilaan ensin mentaalisesti ja sitten vasta vartalonsa kautta. Vakavuus on kasvoja helpoiten pukeva tunne ja vaikka loppujen lopuksi Damon onkin paljon eläväisempi ja tunteikkaampi kuin antaa ulospäin ymmärtää, eivät suuremma tunteet välttämättä kuvastu muille ihmisille saakka. Itsevarmuus on enemmän selkäytimeen saakka taottua tietoisuutta omasta asemasta ja taustasta eikä niinkään henkistä varmuutta – kiusatuksi tuleminen on painanut omanlasiaan lommoja ulkokuoreen siitäkin huolimatta, että kiusaajien edessä yritetään viimeiseen saakka oma ylpeys säilyttää. Tummissa silmissä säihkyy yleensä läpitunkeva tunne, josta edes kantaja itse ei ole täysin perillä. Eleet ovat pehmeitä ja hallittuja pienintä sormenliikettä myöten ja ehkä siksi Damonista saa helposti jäykän ensivaikutelman, aivan kuin jokaista liikahdusta jouduttaisi miettimään ennalta jo kauan ennen kuin se todella edes toteutetaan.


◇ rpg character @ counting stars ◇ face claim david mazouz ◇ character by maeri ◇

◇ CODE BY TESSISAMESS ◇